Valkotasapaino on yksi niistä perusasioista joka täytyy ottaa huomioon kuvatessa. Tosin useissa kameroissa on nykyään mahdollista valita automaattiasetus valkotasapainon säätöön. Tämä asetus on usein ihan rittävä ja luotettava. Omassa kamerassani on automaattiasetuksen lisäksi seuraavat valkotasapainoasetukset: hehkulamppu, loistevalo, suora auringonvalo, salama, pilvinen ja varjo sekä esiasetus käsin.
Asetuksia muuttamalla voin siis jo kuvausvaiheessa vaikuttaa otokseni "värimaailmaan" eli siihen millaisen värilämpötilan haluan kuvaani.
Jos kuitenkin nyt sitten sattuu käymään niin ikävästi, että kuvauksen jälkeen huomaan valkotasapainon menneen täysin pieleen, ei hätä ole tämän näköinen (mitähän tuokin oikeasti tarkoittaa), sillä kuvatiedoston valkotasapainoa voidaan jälkikäteen näppärästi muuttaa kuvankäsittelyohjelmilla. Itse asiassa, jos ottaisin pelkkiä raw kuvia tulisi valkotasapaino aina tehdä kuvankäsittelyohjelmalla jälkikäteen sillä raw-tiedostohan "vastaa" negatiivia.
Näppärä apuväline valkotasapainon oikeaksi saatamiseen on harmaakortti, jota käytetään kuvausvaiheessa. Loistava keksintö !!!! Kuvaus"session" aikaan otan yhden kuvan jossa muovinen harmaakortti esiintyy. Tämä esim silloin kun kuvaan keinovalossa. Kun olen siirtänyt kuvat kamerasta tietokoneelle ja aloitan niiden käsittelyn otan ensimmäiseksi harmaakortista otetun kuvan ja "Set Gray Point" -pipettin. Tämän jälkeen voin tallentaa säädön ja käyttää sitä muissa samassa paikassa otetuissa kuvissa.
Hmmm..... tätä kirjoittaessa tulee mieleen ne 1970-luvulla otetut värikuvat jotka nyt oranssin-punertavina loistavat albumissani. Varmaan silloin kun kuvat tehtiin otettiin huomioon filmityyppi ja yritettiin saada kuviin valkotasapainot kuntoon. Ajan hammas ja huonot aineet ovat tehneet tehtävänsä, kuvissa ei tietoakaan valkotasapainosta. Ei haittaa.... kuvat ovat kuitenkin tärkeitä muistoja nuoruudestani.
Liitän tähän meidän pääsiäispupun kuvan, parilla eri valkotasapainoasetuksella kuvattuna : D
